Tiiina: Toinen purokokeiluni

Lapselle on järjetöntä neuloa langasta, joka ei kestä konepesua. Parin tunnin käytön jälkeen helmaa koristaa jauhelihakastike. Hirvittää ajatella miltä näyttää vaikka parin päivän päästä: nyrkkipyykki ei kuulu lempiharrastuksiini.

Malli: Tyttären itse suunnittelema pötkylä.

Lanka: Novita Puro, Kanervikko

Fiilis: Suunnittelija itse on tyytyväinen ja se on tärkeintä. Kyllähän tämä hyvin suojaa selän, joka nykylasten farkuissa tahtoo helposti jäädä paljaaksi.

Tiiina: Sukkakuu

On ihan eri asia osata neuloa sukka kuin kirjoittaa ohje niin, että joku toinenkin saman osaisi. Viime päivinä olen nimittäin rustannut ohjetta Kalajoki-sukkiini. Tehnyt viime hetken muutoksia ja säätänyt ees-taas ohjeen ja kaavioiden kanssa. Päättänyt neuloa vielä yhden parin ennen kuvien ottamista. Tällä hetkellä itse ohje on jo koeneulonnassa. Hieman jännittää: neulookohan mallista kukaan? Jos ohje onkin ihan kökkö ja tekeleet ihan mörvelöitä...

Neulerintamalla levoton mieli nostaa päätään. Kesken on sitä ja tätä, lahjaideoita mielessä toteuttamistahtiin nähden ihan liikaa ja lankoja itselle pariin vaatteeseen. En enää tiedä mikä on parasta: ideoiminen, aloittaminen, itse neulominen vai se valmiiksi saaminen?

Mokkasukan sävy Raasepori taipui Cookie A:n Rick-sukiksi siskolle. Nerokas malli: selkeät linjat, ei liikaa koukeroita ja silti sukka, joka varmasti huomataan. Jos minulla olisi valta, määräisin jokaisen sukkia neulovan kokeilemaan edes kerran hieman ohuempaa lankaa ja hieman tavallisuudesta poikkeavaa mallia. Niin koukuttavaa ja houkuttavaa.

MarjoRie: Drops palmikkosukat

Näihin sukkiin malli on poimittu Garnstudiosta (ME-013). No, tietenkin piti ihan vähän mukailla ohjetta, kuinkas muutenkaan. Eli kantapää on taas se ranskalainen johon ihastuin Kai-Mei sukissa. Siinä idea on V-muoto, joka lähtee neljällä silmukalla ja levenee kun kavennuksen jälkeen neulotaan vielä yksi silmukka ennen käännöstä. Itseasiassa se istuu jalkaan paremmin kuin perinteinen kanttinen malli.

Näiden palmikkosukkien väri on aivan ihana petrooli, lanka Sisua. Tein taas niillä kakkosen puikoilla, ja hyvät tuli. Varressa olevan palmikkokuvion tein ohjeen mukaisesti erilaisen vasempaan ja oikeaan sukkaan, mutta ihan turhaan. Ei sitä mitenkään erota vaikka olisivat samanmoiset. Näistäkin tuli kivan napakat, paljolti johtuu päällypuolen joustinneuleesta. Kukahan nämä saa joululahjaksi??

MarjoRie: Kai-Mei sukat

Nämä syksyn ensimmäiset sukat valmistuivat sopivasti ensilumille. Tänään käytiin pitkällä lenkillä ja paluumatkalla koukattiin pururadan kautta. Ja voi ihmettä: siellä oli ihan selvät suksen jäljet! Joku oli jo luistellut siellä kuuran peittämällä purulla ; ). Innostus on suurta, mutta suksia hieman käy sääliksi...
Niin, nämä sukat ovat nyt monessa mielessä Eka Kerta -sukat. Ensinnäkään kaikkina näinä vuosina en ole koskaan tehnyt sukkia näin ohuesta langasta! Kakkosen puikoilla eikä todellakaan tullut tiukat tai jäykät. Ensin tuntui että huh-huh, nämä ei valmistu ikinä. Mutta sitten jotenkin pääsin vauhtiin, ja näitä olikin ihan kiva tehdä, oikeastaan päätin että sukkiin saa olla korkeintaan Nalle-paksuinen lanka. No, toisekseen tein eka kertaa jotain englanninkielisestä ohjeesta (kiitos Tiiinalle siitäkin). Siinäpä sitä tavaamista riitti, vähän huvitti itseänikin kun sain Tiiinalta apuja jopa lenkkipolulta. Kyllä ne pikkuhiljaa alkoivat purlit ja yarnoverit tulla tutuiksi, samoin ssk ja K2tog. Ja vielä yksi ekakerta näihin sukkiin liittyy: ranskalainen kantapää. Se olikin se juttu joka kolahti, sellainen tulee kyllä jatkossa muihinkin sukkiin.



Mutta tämä kuvion tekeminen kirjavalla langalla oli ihan turha juttu, se kaunis kiertyvä pitsi ei tule mitenkään juuri esille. Tavallaanhan sen aavistin tehdessäni, mutta en malttanut jättää poiskaan. Sukat ovat muuten ihanasti jalkaan istuvat, suosittelen tätä mallia.

Tiiina: Pienet ja punaiset

Kaksi iltaa ja kerän loppu teeteen alpakkalankaa. Sillä reseptillä syntyivät nämä ihanan punaiset junasukat. Hauska malli, mutta varsinainen juttu on tarina, joka sukkiin liittyy. Lasten kanssa askarreltiin sukkien kaveriksi kankaiseen pussukkaan muutamia lorukortteja. Pieni, kiva vieminen vauvaperheeseen.

Takana on iltalenkki tähtitaivaan alla, pimeällä tiellä, pelkän otsalampun valossa. Lähes aavemainen tunnelma. Kunnes pysähdyin peltoaukean keskelle ihmettelemään. Näinkö paljon tähtiä olikin? Uskomattoman kaunis ja kuulas iltahetki.

Sisko sen kerran sanoi: syksystä seuraavaan on riittävän pitkä matka, jotta kaikki tuntuu aina uudelta. Edellisen syksyn tuoksut ja tunnelmat on jo unohtanut kun ne pääsee kokemaan uudestaan. Niin totta. En kovin helpolla luopuisi suomalaisesta vuodenaikojen rytmistä.

EVA K.: Viikonlopun kokeiluja

Viime viikonloppuna kävin Seinäjoen käsityömessuilla. Opiskelijan budjetilla siellä ei paljon voinut törsätä, mutta yksi juuttivyyhti aivan uutena juttuna kuitenkin tuli hankittua. Virkkasin kutosen koukulla tämän pikkukupposen. Isompi koukku olisi luultavasti helpottanut työtä, joka oli melkoista vääntöä. Pinta on kaunis (kuva ei tee oikeutta), mutta saapa nähdä, tuleeko silti tehtyä lisää. Tein tämän pieneksi tuliaiseksi ja taitaapa jäädä saajan huoleksi miettiä käyttötarkoitus... No, aion kyllä itsekin jotain keksiä myös sisälle.




Koulu on vienyt mennessään ja tuonut monta uutta tekniikkaa ja näkökulmaa ja hupsis - nyt ollaankin jo syysloman kynnyksellä. Käsitöitä on tätä nykyä lähes joka sormelle.

Nämä kintaat neuloin Huopanen-langasta. Yksi kerä ei aivan riittänyt aikuisen kokoon eikä myöskään yksi konepesu.

Koristeluksi mietin peukalonauhaa ja iskuhapsua (huom. nämä uudet tekniikat..), mutta päädyin sitten neulahuovutukseen esihuovasta. Kintaat pääsevät lämmittämään synttäreitään viettävän ystävän käsiä.

Kuvia katsellessani huomasin vielä nämä kaksi pussukkaa, joita ei ole tullut esiteltyä. Ne ovat jo lähteneet maailmalle ja toivottavasti palvelleet tilaajaa hyvin. Materiaalina ovat edelleen käytetyt silkkisolmiot ja pellava. Pidempi nyöri on peukalonauhaa.

Tiiina: Lahjalankaa

Viisi kerää lahjaksi saatua (kiitos Aija!) Halpa-Hallin Juhlalankaa ála Novita muotoutui poolopuseroksi muutamassa illassa. Lanka oli paksua ja 100% akryyliä, mutta annetakoon anteeksi, koska väri oli upea. Neuloin alhaalta ylös, yläosan pyörönä, raglan kavennukset (elämäni ensimmäiset muuten) ja kaulukseen palmikot, joihin hieman lisäilin silmukoita. Vajaamittaisista hihoista pidän kovasti. Tällainen yhden talven pitoneule viileisiin keleihin.

Mitäs muuta: ensilumi on satanut ja sulannut, talvea päin pusketaan menemään. Ihan odottavaisin tunnelmin kuitenkin. Luvassa ehkä enemmän aikaa neuloa.

Tiiina goes Cookie A

Syksyn pienet neuleet: huivit, sukat ja pipot houkuttelevat. Lämpöisää villaneuletta tarvitsisin myös, mutta aikaa neuloa on liian rajallisesti. Joten pehmeitä paketteja pukinkonttiin. Aloitustuskissani tikuttelin ensimmäiset sukkaparit Novitan Nallesta, mutta nyt on Mokkasukkaa puikoilla. Mutta mitäs on jo valmiina:

Baktus kahdesta kerästä Novitan Puroa (jäätynyt karpalo) lahjaksi kummitytölle. Mites tämän puron kanssa muuten toimitaan, kun väriä johon ensimmäinen kerä loppui ei löytynyt toisesta kerästä lainkaan? Se niistä kauniisti liukuvista väreistä.

Malli Lindsay Cookie A:n sukkakirjasta pienin muutoksin (kärki ja kantapää tavalliseen tapaan, muutama silmukka vähemmän, jätin joustinneuleraidan tekemättä). Kaunis röpelöpinta, mutta 4 oikein yhteen oli aika tuskaista minun tiukalla käsialalla.

Kai-Meit myöskin Cookie A:n sukkakirjasta (ostin kirjan itselleni, ensimmäinen omistamani neulekirja ü). Sukkien kuvaaminen omissa jaloissa on muuten yllättävän haastavaa. Ja oman kameran säätäminen myös. Digijärkkärillä kuvaamisesta kurssi tänne meidän nurkille, Kiitos! Ja mukavaa syksyä kaikille!

Tiiina: Voi näitä elämän ruuhkavuosia

Olen ilmeisesti tunkenut lusikkani taas niin moneen soppaan, että itsekin ihmettelen. Kiireet pakkaantuvat töissä, kotona ja harrastuksissa. Kylätoiminnassa mukana häärääminen on innostavaa, mutta syö kyllä aikaa tältä neuleharrastukselta.

On ollut pelottavaa huomata kuinka asioita tipahtelee pois mielestä. "Ai niin, mää unohin" pitää päästää suusta ihan liian usein. Ikuinen optimisti sanoo kuitenkin: kyllä tämä tästä. Pitkä syksy edessä ja siihen mahtuu toivottavasti monta rauhallista koti-iltaa.

Tämän neuleen olen unohtanut esitellä (kuinka niin huonomuistinen?). Anopilta sain toista vuotta sitten muutamia keriä Mandarin Petit lankaa. Beiget kerät (2) päätyivät alkukesällä Moda-lehden mallin mukaan neulottuun pienen tytön tunikaan. Tunikaan sopiva tyttö löytyi työkaverilta ja neule pääsi käyttöön viileinä kesäpäivinä.

Terveisiä vielä lukijoina pistäytyville Ylivieskan neulekahvilan naisille! Erityisesti kaunis kiitos teille, jotka tulitte kuuntelemaan ajatuksella valmistelemani esityksen internetistä löytyvistä neuleideoista.

MarjoRie: Väriä syksyyn

Viime keväänä ostin käsityömessuilta yhden vyyhdin tätä ihanan väristä villalankaa. Siinä on petroolin sävyä, lemmikin sinistä ja syvän tummaa liilaa. Ihastuin langan väriin (harmi kun ei kuvassa ole oikein) niin, että sen enempää ajattelematta ostin todellakin vain yhden vyyhdin (no oli se kyllä tosi kallistakin). Kotona sitten ihastelin lankaa, ja ihmettelin että mitä tästä voisi tehdä, eihän tämä mihinkään riitä. Niinpä siitä tuli huivi. Tai siis ensin tuli jos minkälaista yritelmää jotka aina kiertyivät sykkyrälle, lopulta syntyi tämä joka ei rullaudukaan tupeksi. Pitkään piti pohtia, että miten sen kiertymisen estää.... Lopulta tein n 5 cm "raitoja" sileästä neuleesta oikein isoilla puikoilla. Huivissa ei siis olekaan oikeaa eikä nurjaa puolta, molemmat ovat samanlaiset. Mutta eipä kierry reunatkaan!

MarjoRie: Tuliaistossut

Näitä tossuja tein muutama vuosi sitten ystäville ja sukulaisille lahjaksi, tuliaisiksi ja jopa joulupukin konttiin. Tossut ovat hyvin jalkaan istuvat, ei liian lämpimät vaan juuri sopivat vaikkapa tällaiseen syysiltaan. Niinpä nytkin kesän neulomistauon jälkeen tuntui luontevalta aloittaa näillä pikkutöillä. Mielessä oli myös opiskelemaan lähtevä tytär, joka saisi opiskelijaboxissaan suojautua kylmää vastaan äidin neulomilla töppösillä... Ja lankakerän loppuja kyllä kaapissa riittää tossuvärkeiksi!

Nämä allaolevat on tehty kahdesta eri Nalle-langasta, ja ovat olleet käytössä koko viime talven.



Tässä vielä ohje, jos haluat päästä helposti ja kätevästi lankakerän lopuista eroon:
Luo 4s ja neulo aikaoikeaa ensin 6 krs. Jatka ainaoikeaa ja lisää samalla aina krs:n lopussa 1 s neulomalla viimeinen silmukka ensin etureunasta ja sitten sen takareunasta. Kun työssä on 28 s lisää kerralla seuraavasti: neulo 1 s o, neulo sitten jokainen seuraava s ensin takareunasta oikein ja sitten etureunasta oikein, neulo viimeinen s oikein. Neulo näillä 54 s:lla joustinneuletta (2o, 2n) 15 cm. Neulo sitten reunimmaisten s:n sisällä koko krs ajan 2 s o yhteen, jää 28 s. Jatka ainaoikein neuletta ja neulo joka krs lopussa 2 s o yhteen kunnes jäljellä on 4 s. Neulo näillä 6 krs ja päättele. Taita kahtia, ompele taka- ja etusauma sekä päälle tulevat 4 s yhteen. Ja toiseen jalkaan samanlainen!

MarjoRie: Tuunausta

Näyttääkö tutulta? Kyllä, se on Tiiinan kietaisujakku vähän tuunattuna. Tiiina kyllästyi jakkuun, kun se vähän kiertyi ja hieman nousi ylöspäin ja jotenkin piti aina korjailla ja nykiä pitkin päivää. Hyvän näköinen se mielestäni oli, joten minäkin sitä kokeilin. Ja sama juttu (no tietysti, koska olen pulskempi). Tuo Cocos lanka ei ole erityisen "liukasta" päällä, joten se edellyttää mallilta istuvuutta. Päätimme sitten kokeilla tuunausta: nauhat pois, sivusauma kiinni ja resori helmaan. Ja sanonpa että hyvä tuli, paljon paremman tuntuinen päällä. Ja mielestäni ihan hyvän näköinenkin!

MarjoRie: Taikakieppi

Ostin taannoin luonnonvaaleaa Rose Mohair lankaa pari kerää aikomuksenani tehdä joku ihana pitsihuivi tumman talvitakin piristykseksi. Jotenkin aina kaupan lankahyllyllä se optimismi on niin suurta...No, talvi tuli, meni ja huivi jäi haaveeksi. Sitten bongasin Novitasta Taikajakun, jossa oli mielestäni kaunis pitsikuvio. Ja älyttömän helppo malli! Nämä helpot ja jänskät jotenkin aina vetoavat meikäläisen hätäiseen luonteeseen. Niiden tekeminen on yleensä todellakin helppoa ja joutuisaa, ohjeet niin selkeät että sopivat jopa tällaiselle "oikolukuluonteelle". Ja siinä tehdessä jo ehtii miettiä, että näin kätevää juttua voisi tehdä useamman, eri värisen ja erilaisiin tilanteisiin sopivan... Valitettavasti näiden taikajuttujen lopputuloskin usein on sen mukainen: eli eihän siinä kauan nokka tuhissut, mutta ei se kyllä päällekään passaa. Että onneksi en sitten ostanut sitä roosaa mohairlankaa toista taikajakkua varten. Mutta yksi hyvä puoli: hoikalle tyttärelleni nämäkin yleensä sopivat! Yllä valmis jakku hänen päällään, sopii kuin valettu. Minullehan se ei sitten rintojen kohdalta yltänyt juuri kainalokuoppaa edemmäs.

Ja tässä se kätevä kappale ennen kokoamista, todella simppeli juttu. Taitetaan siis keskeltä kaksinkerroin ja ommellaan sivusaumat. Suosittelen mittakappaleen tekoa vaikka jostain kangaspalasta, niin tulee sitten sopiva ja yltää edestä kiinni. Vielä minun kuitenkin tekisi mieli kokeilla toisenkin kerran jos tulisi itsellekin sopiva.

Tiiina: 30

Täällä on nyt takuuaika loppu: 30 tuli täyteen ja sitä juhlittiin. Ja kunnolla. Asuksi valittu tuubitoppi tarvitsi pariksi jonkinlaisen lämmikkeen, elokuun illat (ja päivät näköjään myös, tänään on koko ajan palellut) voivat olla aika viileitä. Lankaostoksille keskiviikkona, päämäärä lauantaina. Aikaväliin piti mahduttaa myös kaksi päivää kuumetta, neljä lohitäytteistä tuulihatturullaa, kaksi isoa marjatäytekakkua, 5 isoa kulhoa pasta- ja fetasalaatteja, 10 peltiä pitsaa, kampaajakäynti ja kaksi keskenään tappelevaa lasta.

Sen verran oli onneksi lankaostoksilla järkeä mukana, että ostin paksuinta vaaleanpunaista lankaa, jota lähimarketista löysin: Novitan Isoveljeä. Ja äkkiähän tämmöinen valmistuu. Suorakaide ja joustinneuleinen reunus. Maltoin tehdä tarpeeksi niukkalinjaisen, joten istuu (venyi ?) päälle hyvin. Tykkään!

Ja juhlatkin onnistui. Kaikesta etukäteistouhusta huolimatta oma mieli oli rento ja ilta hauska. Suosittelen lämpimästi käyttämään kaikki syyt kutsua ystävät koolle. Nykyään kyläillään ihan liian vähän.

Taustalla minulle rakkaat peltoaukeat. Kaunis Keski-Pohjanmaa. Kuvista jälleen kiitokset siskolle!

EVA K.: Lomalla värkättyä

Kuulin jostakin, että Etiopian vauvoille kudotaan nuttuja ja mallihan tietysti löytyi netistä. Tämä olikin oikein passeli käsityö junamatkalle. Ohjeen mukaan luodaan 70 s ja niillä kudotaan 2 o 2 n kainaloon asti. Sen jälkeen reunasilmukoilla kudotaan ainaoikeata, jolloin saadaan pienet hihat. Pääaukkoa varten päätetään keskeltä silmukoita, kudotaan molemmat olkapäät erikseen, luodaan silmukat päätettyjen tilalle ja loppu meneekin peilikuvana. Oikealla olevassa vaaleassa nutussa on tosiaan 70 s, toisissa vain 50, kun alkoi tuntua, että vähempikin riittäisi. Siitä tämä on kyllä käytännöllinen, että se kasvaa melkoisesti leveyttä lapsen mukana. Mannekiiniksi löytyi tällä kertaa Emma, elämässä kolhiintunut..
Tekeeköhän näitä nuttuja mikään porukka? Jos joku muukin innostuu, niin kannattaisi lähettää yhdessä.

Ennen marjametsään menoa

Mustikoita löytyy ja niin myös näitä mustikanvärisiä tilkkuja. Tulipa mieleeni askarrella niistä vielä tämmöinen pieni työ, jonka voisi ripustaa vaikka ikkunaan. Ideana on, että valo siivilöityy kauniisti ohuiden kankaiden läpi.
Vuorina on vaalea yksivärinen puuvillakangas, vanua ei ole eikä myöskään tikkauksia, mutta reuna on sentään käsin päärmätty. Muutaman tunnin ompelusta ihan kiva tulos..

EVA K.: Mustikoiden aikaan

Kesävieraat ovat mukavia - ja jopa yllätyksellisiä. Tämä pieni tilkkutyö syntyi yhden vieraani toivomuksesta. Hän tykästyi oviverhooni "Mustikkapensaitteni muistolle", joka taitaa löytyä täältä blogistani, ja niinpä sain syntymään pienemmän version samaa sarjaa. On kyllä aivan eri juttu tehdä vain omaa inspiraatiotaan seuraten kuin yrittää noudattaa toisen toiveita. Tässä ilmeisesti kuitenkin päästiin molempia tyydyttävään kompromissiin.

Kankaat löytyivät omista varastoista, jotka eivät vielä tunnu edes yhtään vähentyneen. Tällainen pikkutyö syntyy niin vähistä aineista, mutta näpertelyä siinä on melkein yhtä lailla kuin isommassakin. Vuori on samasta kankaasta kuin pohja muutenkin, välissä on matonkuteista pelastettua vanhaa lakanaa ja "ikkunoiden" kohdalla myös vanua. Tikkaus oli aika tuskallista, joten sitä en voinut tehdä kovin paljon. Reunus on päärmätty käsin.

Muu maa mustikka - sinne minä nyt kuitenkin olen lähdössä... Kudin mukaan, ettei vaan unohdu!

Tiiina: Mummon omenapuun alla

Täällä ollaan taas. Viikkoja nautiskellen neulottu toppi-kimonohihatittimeni sai vauhtia sadesäästä: ahkeroin neuleen valmiiksi muutamassa päivässä. Neulomus pääsi tänään koeajoon ja osoittautui varsin toimivaksi.

Siis Novitan Bambua 450g. Alla erillinen toppi ja päällä suorista kappaleista muodostuvat kimonohihat. Kiinnitys ainakin toistaiseksi yhdellä napilla. Voi käyttää halutessaan myös erillään. Neule on omaa ideointia alusta loppuun. Ei tullut ihan alkuperäisen suunnitelman mukainen, mutta mieluinen kuitenkin.

Väri ei ole "Tiinan punainen" mutta osoittautui sekin ihan kivaksi. Kovin hyvä ei Bambun värivalikoima kyllä ole. Itse langasta pidän. Aiempia neuleita samaisesta langasta olen pitänyt ja pessyt enkä voi moittia.

Ilmekin paljastaa: mieluinen on!

EVA K.: Kesävierasta odotellessa

Tekaisinpa jotain pienempää tässä välillä. En ole varsinainen sukantekijä vieläkään, mutta onneksi tämmöiset perussukat sentään (ohjetta välillä silmäillen) syntyvät.

Tuli mieleen, että keskieurooppalainen kesävieraani tarvitsee metsäretkiä varten villaista lainasaappaisiinsa. Siinäpä sitten samalla ratkaisin sen ongelman, mitä antaisin muistoksi vierailusta.

Lanka on joululahjaksi saamaani polkkaa. Nuo yksiväriset raidat olisivat voineet jäädä tekemättäkin, mutta olkoot. Alla pilkottava liina on itse painettu joskus vuosia sitten, mutta tuo edelleen mukavaa kesätunnelmaa kotiin.

Vettä sataa, lämpöä kymmenisen astetta - ei ihme, jos villasukat tulevat mieleen.

EVA K.: Terveisiä (taas) terassiltani

Jännä juttu tämä terassini uuden ilmeen syntyminen. Poikkesin yhtenä päivänä kirpparille katsomaan, joko seuraava tuoli tai miksei pöytäkin minua siellä odottaisi. Ja enpä toden totta ollut uskoa silmiäni, kun näin tämän pyöreän pienen pöydän, joka oli aivan tarkalleen samaa sinistä kuin korituolini ja tämän kirjavan pöydän palat! Pöydän maali on kulunut, mutta eikös se kuulu asiaan nykyään, joten annan sen ihan rauhassa näyttää vähän ikääntyneeltä. Tervetuloa joukkoon!

Pöytäliinani seuraava elämä



Olin joskus vuosia sitten painanut ja maalannut ison taivaansinisen pöytäliinan, joka on ollut säiden armoilla terassin vanhalla pöydällä kesästä toiseen. Värit olivat haalistuneet pahan kerran. Tällä viikolla vanha pöytä penkkeineen lähti kierrätykseen. Liinaa en raskinut mitenkään panna vielä edes matonkuteisiin, saati kokonaan hävittää. Onneksi näin sieluni silmin, että se piristäisi tilkkutyönä terassin valkoista peräseinää - ja ei kun tuumasta toimeen. Ensin revin leveitä suikaleita, jotka pätkin eripituisiksi paloiksi. Suunnitteluun ja sommitteluun en aikaa tuhlannut, vaan siitä vain rohkeasti yhdistelemään kappaleita. Osa paloista on nurin päin, nurjalla puolella kun alkuperäinen väri oli vielä säilynyt.

Vihreät kaitaleet sattuivat käteen kangaskorista ja ovat muistaakseni piimävärjäyksellä tehtyjä. Jostain syystä ne näköjään tulivat kaikki vaakatasoon.
Lopuksi pääsin taas niin mieluisaan käsintikkaukseen; kaikki reunakaitaleet on päärmätty käsin kauniista kesäillasta nautiskellen ja aika paljon tikkasin kuvioitakin. Pieniä ovat elämän ilot: haalistuneetkin väripinnat aivan hivelivät silmää, kun työ oli sylissäni. Tulihan tähän muutenkin vähän kolmiulotteisuutta eli suoraan sanoen ryppyjä, mutta niitäpä taitaa olla jo tekijässäkin..

Nyt annan auringolle luvan paistaa ja viedä loputkin värit - ei tämä mikään perintökalleus ole :=).

Tiiina: Täältä tullaan

Blogitauko takana ja viikkojen kesäloma edessä. Ikkunat ja matot yhä pesemättä, huusholli suursiivoamatta ja mieli siltikin kovin keveä. Neuloideoitakin on taas pyörinyt mielessä. Novitan Bambua työnalla. Pidän kovasti sileäksi neulotusta Bambu-langasta, mutta kun se on niin hitaasti etenevää. Ideoin sellaisen toppi-kimono-hihatin yhdistelmän. Katsotaan lähiviikkoina minkälaiseksi muotoutuu. Jotakin valmistakin on viime kuukausina syntynyt.

Idyllinen Maja-kirja lainattiin kirjastosta juhannuslukemisten joukossa. Kirjan sirkusteema houkutteli etenkin perheen kuusivuotiasta, sillä "Sirkus Pieru" on harjoitellut pihallamme useampana päivänä. Juhannuksen ensi-iltaa varten koristelimme tienoon kirjan ohjeen mukaisella juhlaliputuksella. Sateinen juhannusaattoaamu kului mukavasti vanhoja kankaanpaloja tuhotessa. Yleisö pääsi illansuussa kuvan pihakeinuun ja lähistön puutarhatuoleille seuraamaan Kyyn, Leppiksen ja Orppiksen temppuja. Hymy oli herkässä.

Äidille äiteinpäivälahjaksi turkoosista Drops Alpacasta Swallowtail Shawl. Puikot 4,5. Elämäni ensimmäinen neulottu kolmiohuivi ja toinen pitsihuivi. Lopputulos oli kaunis ja saajalle mieluinen.

Kuusivuotiaan muskariopelle kiitokseksi viiden vuoden "muskariurasta" Cookie A.:n Pomatomus Novitan Nalle-langasta. Pienensin mallikerran (6x10s) koska lanka oli paksumpaa.

Salto Socks Regian 4ply -sukkalangasta kiitokseksi eskarin kouluavustajalle. Malli oli erikoinen: sukka näyttää tosi rumalta kunnes sen vetää jalkaan. Kantakuppi oli jotenkin liian iso, sitä pienentäisin. Muuten kaunis malli. Opettajan pakettiin päätyivät nämä Noro-raidat. Tyttö sanoi niiden näyttävän ihan Kaisa-open sukilta. Pitkään mietin näitä lahjomisia, mutta halusin kuitenkin jonkinlaisen kiitoksen antaa. Ajattelin, että sukille on aina käyttöä.